Levy sisältää Madison Square Gardenissa 1990-09-16 äänitetyn konsertin. Kosketinsoittaja Brent Mydland (1952-1990) oli kuollut yliannostukseen saman vuoden heinäkuussa; Grateful Dead lähti kuitenkin heti uudestaan tien päälle koskettimissa Bruce Hornsby ja Vince Welnick (1951-2006).
Ensimmäinen setti on tyypillistä kömpelöä ja hitaasi lämpenevää Deadiä, lähes tylsää kuunneltavaa, mutta lopulta Queen Jane Approximately ja Tennessee Jed palkitsevat kuuntelijan. Sen sijaan kakkossetti on lähes kauttaaltaan timanttinen. Setin aloittava pirteä Samson And Delilah sekä etenkin sitä seuraava Iko Iko ovat malliesimerkkejä yhtyeen ainutlaatuisuudesta ja musikaalisesta monipuolisuudesta. Uudella kokoonpanolla on pari keikkaa takana, ja heti on löydetty uusi suunta ja soundi, mennään uskaliaasti ties minne. Akustinen "oikea" pianosoundi ja haitari tekevät soundista jatsahtavimman sitten 1970-luvun kulta-aikojen. Improvisaatioiden lisäksi loppusetti on yllättävän balladivoittoinen. Standing On The Moon, Morning Dew ja It's All Over Now, Baby Blue ovat maagisia.
Kummastusta levyllä herättää Phil Leshin basson kuminauhasoundi.
"CAVEAT EMPTOR: Initial studies have concluded that repeated exposure to Grateful Dead music may be habit forming, and can result in a permanent change to the psyche of the listener. While no one has ever successfully reversed this condition, it can sometimes be controlled by repeated exposure to Grateful Dead music." (Grateful Dead)
