Tämä levy aloitti Grateful Deadin nauha-arkistonhoitaja Dick Latvalan (1943-1999) käynnistämän konserttijulkaisujen sarjan, jossa julkaistiin pääasiassa konserttitilanteessa miksattuja kaksiraitanauhoituksia. Joidenkin mielestä nämä ovat karumman kuuloisia kuin jälkikäteen studiossa hiotut moniraitatallenteet; omasta mielestäni nämä ovat niitä tärkeimpiä Grateful Dead -levyjä, ja ylipäätään lähes ainoa mahdollisuus jälkipolville kuulla "oikeaa" Deadiä. Tunnelma on autenttinen ja dokumentaarinen. Myös nauhoitustekniikan osalta nämä julkaisut tarjoavat kiinnostavaa ajankuvaa käsityöläisajalta.
Levy sisältää otteita Tampassa 1973-12-19 äänitetystä konsertista. Yhtye soittaa poikkeuksellisen pienellä viisihenkisellä kokoonpanolla. Näihin aikoihin bändin soundi oli ehkä jazz-vaikutteisempi kuin koskaan muulloin. Rumpaleita oli vain yksi, mikä antoi enemmän tilaa soittoon, ja myös oikea jazzpiano auttoi asiaa. Levyllä on paljon sooloilua ja vähän laulua. Ykköslevyltä nousevat esiin Here Comes Sunshine ja Playing In The Band, kakkoslevyltä harvinen Nobody's Fault But Mine sekä aina vaikuttava Stella Blue.
Puristit ovat kritisoineet sitä, että levy ei sisällä täydellista konserttia, ja että lisäksi joitakin kappaleita on saksittu. Sarjan edetessä pidemmälle tällaisesta editoinnista luovuttiin, mutta toisaalta yksi tämän julkaisun valtteja on sen kompaktius. Turhia taukoja ei ole, soundi on yhtenäinen, kuuntelukokemus on intensiivinen.
"CAVEAT EMPTOR: The recording herein has been lovingly remastered directly from the original two-track master tape and is therefore not immune to the various glitches, splices, reel changes and other aural gremlins contained on said original. Dick's Picks differs from our From The Vault series in that we simply did not have access to complete shows (nor the modern mixing capabilities afforded by multitrack tapes). But we think the historical value and musical quality of these tapes more than compensates for any technical anomalies... In other words, what you hear is what you get. And what you get ain't bad!" (Grateful Dead)
